Vauhdikas veijari

• Alkuperä: Iso-Britannia
• Paino: 2,5 – 5 kg

Itämainen pitkäkarva on itämaisen lyhytkarvan kaltainen kissarotu. Näitä kahta rotua erottaakin toisistaan vain turkin pituus. Ulkonäöltään itämainen pitkäkarva muistuttaa balineesia, lukuun ottamatta balineesista poikkeavaa turkin ja silmien väriä. Suomeen ensimmäiset itämaiset pitkäkarvat tuotiin vuonna 1990.

Itämaisen pitkäkarvan tyypillisiä tuntomerkkejä ovat:

• suuret korvat
• smaragdinvihreät silmät
• balineesin turkkia muistuttava turkki, lukuun ottamatta turkin väritystä.

Luonne

Itämainen pitkäkarva on erittäin seurallinen ja vilkas kissarotu, joka on sekoitus seurallista sylikissaa ja vilkasta seikkailijaa. Rodun edustaja kuuluu ja näkyy omistajansa elämässä – nämä kissat seuraavat varjon lailla omistajansa jalanjäljissä.

Jos omistajan olinpaikka on jostain syystä kissan tietämättömissä, ei itämainen pitkäkarva epäröi kutsua omistajaansa kuuluvalla äänellä. Lisäksi puheliaina kissoina, rodun edustajat ilmaisevat itseään äänellään myös silloin, kun ne haluavat jotain tai kommentoivat omistajansa tekemisiä. Lue lisää kissan kiehtovasta elekielestä ja viestinnästä!

Muiden lemmikkien ja lasten kanssa itämainen pitkäkarva tulee yleensä toimeen erittäin hyvin, kunhan tutustuttaminen on tehty huolellisesti. Rodun edustajat eivät sen sijaan viihdy yksin, vaan kaipaavat esimerkiksi toisen kissan seuraa. Nappaa käytännölliset vinkkimme kissojen tutustuttamiseen! Itämaisen pitkäkarvan huomiota ja seuraa vaativa luonne voi osoittautua haasteelliseksi, jos perheessä on esimerkiksi useampi hoivaa kaipaava pieni lapsi.

Aktiivisuus

Vilkkaana kissarotuna, itämainen pitkäkarva tarvitsee päivittäistä puuhaa. Esimerkiksi omistajan kanssa jaetut saalistus- ja metsästysleikkituokiot vastaavat seurallisen ja vilkkaan rodun tarpeisiin. Saaliiksi joutuvat niin pörräävät kimalaiset kuin pienin nykäyksin liikkuva lelu.

Itämaisen pitkäkarvan on myös sanottu oppivan nopeasti erilaisia leikkejä omistajan kanssa, esimerkiksi hipan tai kuurupiilon. Lisäksi rodun edustajien tiedetään oppineen avaamaan ja sulkemaan ovia, joten itämaisen pitkäkarvan omistajan kannattaa olla tarkkana taitavan kissan kanssa.

Kodin hyllyjen koriste-esineet saavat yleensä väistyä määrätietoisen kiipeilijän tieltä. Kiiltävät pikkuesineet vaihtavat näppärästi paikkaa itämaisen pitkäkarvan kantaessa ne mielestään parempaan paikkaan. Omatoimisena kissana itämainen pitkäkarva keksiikin itselleen tekemistä, ellei sen omistaja tarjoa kissalle tarpeeksi aktivoivaa puuhaa.

Voit aktivoida kissaa esimerkiksi käyttäytymistarpeita tukevalla ruokinnalla, aktivointileluilla, raapimispuilla ja tarjoamalla sille piilopaikkoja sekä eri korkeuksissa olevia tasoja. Kotitaloudessa asuva yhtä aktiivinen kissakaveri voi myös auttaa itämaisen pitkäkarvan aktivoimisessa. Nappaa kokeilun arvoiset vinkkimme kissan virikkeelliseen elämään!

Turkki

Itämaisen pitkäkarvan turkkia kannattaa harjata viikoittain. Harjaaminen irrottaa kuollutta karvaa ja vähentää kissan omatoimisen puhdistamisen seurauksena kissan vatsaan syntyvien karvapallojen määrää. Turkin lisäksi huomiota kannattaa kiinnittää kissan suuriin korviin, jotka kaipaavat säännöllistä puhdistamista.

Oikeanlainen ruokavalio edistää kissan karvojen kulkeutumista suoliston läpi. Kokeile kuivaruokaamme, joka sisältää psylliumkuituja, jotka edesauttavat ruuansulatuksen toimintaa ja ehkäisevät ikävien karvapallojen muodostumista. Tutustu Viljaton Kalkkuna steriloiduille kissoille -kuivaruokaan!

Terveys

Itämaisella pitkäkarvalla esiintyy samankaltaisia sairauksia kuin balineesilla. Näitä ovat esimerkiksi progressiivinen retina atrofia eli etenevä verkkokalvon surkastuma sekä erilaiset hammassairaudet. Lue lisää itämaisesta pitkäkarvasta rotuyhdistyksen sivuilta!